Tenhotin – Immosen ison kiven uhrilahja

Lapsuusmuisto mummolan tuvasta

Muistan lapsuudestani 80-luvulta mummolan ison tuvan seinältä taulun tai oikeastaan kehyksiin laitetun vanhan kuvan isosta kivestä ja talosta sen taustalla, ja kuvan alla tekstin.

Vasta paljon myöhemmin, kun kiinnostukseni omiin juuriini ja kansanperinteeseen oli herännyt, sain selville, että isäni isä Unto Immonen oli kehystänyt kotinsa seinälle jo vuonna 1900 ilmestyneen Virittäjä -lehden artikkelin ”Immosen kivi”.

Kuva: Immosen iso kivi (kuva Tilma Forsström)

Syy kehystämiseen oli se, että valokuva oli otettu isäni isän lapsuudenkodin mailla Ruskealan pitäjässä ja Virittäjän juttu käsitteli Immosen iso kiven, eli Uhrikiven, perinteitä.

 

Tenhotin – uhrilahja jättiläisten kivelle

Virittäjän artikkelissa kiven taustaa valotetaan seuraavasti:

”Tarut kertovat että Immosen kiven paikalla oli ennen eräs jättiläispariskunta elänyt. Kerran kun jättiläis-ukko akkoineen keitti huttua, syntyi heille riita; rupesivat tuossa tappelemaan, niin toiset jättiläiset heittivät heidän päälleen tuon ison kiven. Toiset taas kertovat että itse Ukko ylijumala heitti kiven riitelevän pariskunnan päälle. Sen tähden on se mainio uhrikivi”

Kuva: Immosen iso kivi lokakuussa 2019. Kiven laella Matti Immonen. (Kuva: Jorma Laatikainen)

Virittäjän jutussa (jutun kopio kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen lopussa) selostetaan, kuinka kivelle uhrattiin ”lepänvarpu-kimppuja, joissa on seitsemän kolmen tuuman pituista lepänvarpua punaisella langalla yhteen sidottu”. Nämä uhrilahjat toimivat ”tenhottimina”.

”Tenhotin” on terminä poikkeuksellinen, mutta sen merkitys palautuu varmasti sanan ”tenho” mahdollisesti muinaissuomalaiseen viehätystä ja lumoa tarkoittavaan sanaan. Muita merkityksiä voi etsiä mm. muinaissuomessa sana ”leppä” on tarkoittaa samaa kuin ”veri”. Leppä on puuna muutenkin kiehtova.

Ison kiven tarinan löydettyäni, olen valmistanut itse silloin tällöin näitä tenhottimia Virittäjän jutun kuvauksen mukaan. Koskaan en valitettavasti ehtinyt isoisäni kanssa hänen isoon kiveen liittyvistä muistoistaan keskustella.

Olen askarrellut yksinkertaisia kimppuja, välillä kokeillut lankaan pientä punosta. Olenpa antanut niitä lahjaksi ja myös matkamuistoksi kansainvälisille tuttavilleni.

Tenhottimen käytöstä

Mitä annettavaa tenhottimen käytöllä ja uhraamisella on meille nykyihmisille? Minulle uhrilahjasta on muodostunut nöyryyden symboli. Uhrilahjan ”uhraaminen” jonkin merkittävän luonnonmuodostelman äärellä, on nöyryyden rituaali, jonka tarkoituksena on:

• tunnustaa oman ymmärryksen rajallisuus,

• auttaa asettamaan tekonsa puutteellinen ymmärrys huomioon ottaen,

• virittäytyä vastaanottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja

• herkistyä kuuntelemaan omaa intuitiotaan.

  
  

"Uhraaminen" on siis eräänlaista rituaalista mindfulnessin harjoittamista. Pyrkimystä omien ajatusten vähemmän tärkeänä pitämiseen.

Tässä symbolisessa näytelmässä luonnonmuodostelmalla, kuten Immosen isolla kivellä, on rooli tuntemattoman, oman kontrollin ja ymmärryksen ulkopuolella olevan symbolin, eli haltijan, kotipaikkana.

Itse pitäisin tärkeänä, että tämä uhripaikka sijaitsee tutun ja turvallisen tuolla puolen, tuntemattomassa. Sinne päästäkseen olisi hyvä joutua näkemään myös vähän vaivaa. Tuntemattomassa maastossa liikkuminen näyttää sekin osaltaan herkistävän läsnäoloon luontaisesti, kun mielen valmiit skeemat ja kartat osoittautuvat hyödyttömiksi.

Uhrilahjaa voi säilyttää kotona ”latautumassa”. Kun elämä tuo vastaan tilanteen, joka on oman kontrollin ulkopuolella ja jossa kuuntelu on parempi kuin sanelu, voi tenhotin täyttää tarkoituksensa.

Mieleenpainuvin oma muisto uhrilahjan tehosta on syksy, jolloin tuskailin väitöskirjatyöni punaisen langan kanssa. Matka tuuliseen niemeen pimeänä syysmyrskyiltana ja siellä tapahtuva symbolinen uhrilahja tuulessa karaistuneen männyn juurelle, oli tärkeä irti päästämisen ja mielen rentoutumisen hetki.

Seuraavana yönä näin unen, jonka tulkinnasta muodostui koko väitöskirjatyöni kantava argumentti.

Killinen, K. (1900). Immosen kivi. Virittäjä, 4, 58.

Varsinaisilla suomalaislla on varmaan samoin kuin heidän heimokansoillaankin muinaisaikoina ollut pyhiä lehtoja, joissa ovat pakanallisille jumalilleen uhranneet, mutta muisto niistä on ehtinyt jo koko lailla hämärtyä. Varsin paljon on sitä vastoin säilynyt tietoja yksityisistä luonnonesineistä, niin kuin kivistä ja puista, jotka jollakin tavoin ovat olleet kansamme pakanuudenaikaisten uhritoimitusten yhteydessä. Virittäjällä on tässä numerossaan tilaisuus esittää lukijakunnalleen eräs uhrikivi, n. s. Immosen iso kivi, joka sijaitsee Jänisjärven länsirannalla Ruskealan pitäjässä. Kuvamme on jäljennös valokuvasta, jonka on ottanut tohtorinrouva Tilma Forsström ja lahjoittanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Kivestä kertoo Kustaa Killinen Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen aikakauskirjassa näin:

”Kontio-Leppälahden kylän pohjoispäässä on Immosen pellon pientareella suuri kivi nimeltä Uhrikivi eli Immosen iso kivi, jolle vielä näihin aikoihin asti on ahkerasti uhrattu. Alituisesti kuuluu sen vierillä olevan lepänvarpu-kimppuja, joissa on seitsemän kolmen tuuman pituista lepänvarpua punaisella langalla yhteen sidottu; tällaiset ovat tärkeitä tenhottimia kaikissa ”poikkipuoleisissa” asioissa. Myöskin kantavat naiset Immosen kivelle maitoa, lehmänkarvoja, villoja y. m. karjan- ja maantuotteita. Vaikeissa taudeissa potevan ihmisen kuva tehtiin puupökkelöstä tahi vaatteista ja se vietiin Immosen kivelle. Myöskin lempeä nostatettiin ihmisen kuvilla. Joka kerta kun kylvämään mentiin, piti Immosen kivelle viedä jyviä uhriksi. Sunnuntai aamu ennen auringon nousua ja torstai-ilta auringon laskun jälkeen oli paras uhriaika. Toivasen Kirsti oli pitkät ajat ollut kiven papittarena; hänen kauttaan uhrit siihen laskettiin ja hän, niin kuin orakeli ainakin, kertoi uhraajille haltijan antamat vastaukset.”

”Tarut kertovat että Immosen kiven paikalla oli ennen eräs jättiläispariskunta elänyt. Kerran kun jättiläis-ukko akkoineen keitti huttua, syntyi heille riita; rupesivat tuossa tappelemaan, niin toiset jättiläiset heittivät heidän päälleen tuon ison kiven. Toiset taas kertovat että itse Ukko ylijumala heitti kiven riitelevän pariskunnan päälle. Sentähden on se mainio uhrikivi"